Ajatuksia työnohjauksen nykytilasta

IMG_0591

Marita heitti Tervetuloa –bloggauksen kommenteissa haasteen, että täällä heräteltäisi keskustelua työnohjauksen nykytilasta. Pari vuotta työnohjaajana toimineena ajatuksia on herännyt useammastakin näkökulmasta. Ainakin sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla näyttää koko ajan enemmän painottuvan ajatus, että työnohjaus pitäisi olla ryhmämuotoista jopa psykiatrian puolella, jossa se perinteisesti on painottunut yksilötyönohjaukseen. Yleinen taloudellinen niukkuus ja tehokkuuden vaatimus vaikuttavat merkittävästi tähän. Joskus tulee vaikutelma, ettei aivan täysin ole mietitty sitä, mikä on työnohjauksen fokus. Onko se työyhteisön yhteinen kehittäminen, jolloin ryhmätyönohjaus on mainio valinta, vai onko niin, että työntekijä hyötyisi nimenomaan yksilötyöskentelystä, saisi eväitä enemmän omaan ammatilliseen kehittymiseen. On tullut vastaan tilanteita, jossa ryhmätyönohjauksessa työnohjaajana on havainnut, että joku ohjattavista tarvitsisi yksilöohjausta, mutta siihen ei ole juuri taloudellisten syiden vuoksi ollut mahdollisuutta.

Huomiota on myös herättänyt se, että on työyhteisöjä, joissa esimies sanoo, ettei meillä ole mitään sellaista hankaluutta, jota pitäisi työnohjauksessa selvitellä. Eli edelleen elää ajatus, että asioiden pitäisi olla pahoin pielessä, jos työnohjaukseen turvaudutaan. Ajatellaan työnohjauksen olevan kriisikonsultaatiota eikä nähdä sitä mahdollisuutena kehittää ammattitaitoa. Onneksi on myös niitä esimiehiä, jotka ottavat yhteyttä ja näkevät työnohjauksen mahdollisuutena kehittää työyhteisöä, ammatillisuutta ja työssä jaksamista. He ovat perillä alaistensa vahvuuksista ja kehitettävistä alueista ja ajattelevat, että työnohjaus on se foorumi, jossa näitä asioita voidaan viedä eteenpäin. Usein työtekijät tekevät lujasti töitä ilman, että on mitään paikkaa, jossa voi pysähtyä asioiden äärelle. Tulee vaikutelma, että juuri se pysähtyminen antaa tilaa huomata, kyseenalaistaa ja kehittää toimintatapoja.

Ilahduttavaa on ollut huomata, että työnohjauspyyntöjä tulee sellaisiltakin aloilta, joilla ei ole vahvoja perinteitä työnohjaukseen. Ja kun joku/jotkut kokevat ohjauksen hyödylliseksi ja kertovat siitä eteenpäin, se saa miettimään mahdollisuutta omalle kohdalle. Mutta millä tavoin saisimme työnohjaajina vielä enemmän ääntämme kuuluviin? Toivoisi, että jokaisella olisi mahdollisuus kokea se, minkä itse on saanut ohjattavana kokea: raskain askelin työnohjaukseen laahustaen ajatuksella, että on aivan jumissa jonkun asian kanssa ja pois tullessa kevyellä askelluksella hymy huulilla repussa työkaluja, joiden avulla voi jatkaa eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>