Työnohjausta, työyhteisövalmennusta vai kriisikonsultaatiota?

IMG_2320[1]

Keskustelimme eräillä skype-treffeillä Luova valo -verkosossa työnohjauksen, kriisikonsultaation ja työyhteisövalmennuksen eroista. Tämä kirjoitus syntyi tuon keskustelun innoittamana.

Työnohjauksen tilaajien on joskus vaikea hahmotaa, mistä työnohjauksessa on kyse. Pohdimme yhdessä tilannetta, jossa esimies kyselee työnohjausta työyhteisölle, jonka ilmapiiri on tulehtunut. Tällainen kysely voi tulla esimerkisksi tilanteessa, jonka esimies kokee todella huonoksi ja tuntee, että häneltä on tilanteen edistämiseksi keinot loppu. Tarvitaan jotain ulkopuolista. Joskus esimies haluaa jopa määrätä jonkun tiimin tai työyhteisön työnohjaukseen.

On ymmärrettävää, että työnohjaus hahmotetaan tavaksi puuttua tulehtuneeseen työilmapiiriin. Useimmilla työnohjaajalla on osaamista, joka voi auttaa tilanteen selvittämisessä. Tuolloin ei kuitenkaan ole kysymys työnohjauksesta ja siksi moni työnohjaaja toimii myös työyhteisövalmentajana ja kriisikonsulttina.

Työnanataja ei voi määrätä alaisia työnohjaukseen. Työnohjaus perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Tästä pooikkeuksena ovat ammatit, joissa työnohjaus on lakisääteinen osa työtä. Työantajalla on kuitenkin mahdollisuus määrätä työntekijöitä osallistumaan tulehtuneita tilanteita purkavaan työskentelyyn, kuten kriisikonsultaatioon tai työyhteisövalmennukseen.

Joskus kuulee, että työnohjauksen nimellä tehdään kriisikonsultaatioita ja työyhteisövalmennuksia siksi, että ryhmä kuitenkin hyötyy tällaisesta työskentelystä, vaikka se ei oikeastaan ole työnohjausta. Tulehtuneessa tilanteessa asioita arastellaan kutsua niiden oikeilla nimillä. Voidaan jopa kokea, että työnohjauksen nimellä työyhteisöön ujutettu kriisikonsultaatio on työyhteisön viimeinen mahdollisuus saada asiansa kuntoon. Silti tässäkin tilanteessa olisi tärkeää, että työskentelyä kutsuttaisi oikealla nimellä. Työryhmä, joka on käynyt läpi vaikeita vaiheita historiassaan voisi paremman työkykyisyyden saavutettuaan hyötyä ihan oikesta työnohjauksesta. Työnohjaus nimittääin on työskentelymuoto, joka vahvistaa toimintakykyisen ryhmän luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, yhteistyön syventämistä, vastuullisuutta jne. Jos työnohjaus on leimautunut kriisitilanteeseen puutumisen keinoksi, saattaa ryhmä tulkita työnohjauksen alkamisen viestiksi siitä, että taas ollaan kriisissä.

Kriisikonsultaation, työyhteisövalmennuksen ja työnohjauksen eroja

Fokus. Työnohjauksessa työskentelyn keskiössä on arkityön reflektointi ja työssä kehittyminen, yhteistoiminnallinen ja kokemuksellinen oppiminen. Kriisikonsultaatiossa fokus on kriisistä selviytymisessä ja sovinnossa. Työyhteisövalmennuksessa fokus on työntekijöiden työyhteisötaitojen kehittämisessä ja työyhteisön ongelmatilanteen analyysissä, joka voi pitää sisällään esim. kolutuksellista aineistoa.

Kesto. Kriisikonsultaatio ja työyhteiösvalmennus ovat määrämittaisia, usein melko lyhyitä (esim. 1-6 tapaamista). Ei ole tarkoituksenmukaista jäädä muhimaan kriisiin, vaan työskentelyssä etsitään ratkaisuja ja sovintoa. Valmennuksessa taas keskitytään tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseen ja suhteellisen tiiviiseen kertarutistukseen, joka edistää ryhmän toimintaa tavoitteiden suunnassa. Työnohjaus puolestaan on mieluiten suhteellisen pitkäkestoinen prosessi (esim. vuoden mittainen), jossa tuodaan erilaisia arkityöhön liittyviä asioita yhteiseen pohdintaan.

Vapaaehtoisuus. Työnohjaus on aina vapaaehtoista ja perustuu työntekijöiden haluun kehittyä työssään. Joskus se voi olla lakisääteinen osa työtä, mutta silloinkin se on ammatinvalintaa koskeva kysymys ja luonteva osa työtä. Työnantaja ei voi määrätä yhtäkkiä ketään työnohjaukseen, vaikka hän voikin kertoa, että työntekijä voisi ohjauksesta hyötyä ja kannustaa työntekijää hyödyntämään työnohjausta mahdollisuutena kehittyä työssään. Sen sijaan kriisikonsultaatioon tai työyhteisövalmennukseen esimies voi työntekijän määrätä.

Työnohjaajan muistilista, kun sinulle ehdotetaan lähtemistä kriisiytyneen ryhmän ohjaajaksi

  • Mieti onko sinulla osaamista työskennellä ohjaajana työyhteisöjen kriisitilanteissa. Jos koet, että on, lähde keskustelemaan työtä tarjoavan tahon kanssa siitä, millaisia työskentelyvaihtoehtoja itse pitäisit ryhmän tilanteen kannalta mielekkäinä.
  • Älä tarjoa työnohjauksen nimellä kriisikonsultaatiota. Tee selväksi, että vaikka olet työnohjaaja koulutukseltasi, sinulla on valmiudet tarjota myös muita työmuotoja ja että tällaisessa tilanteessa työnohjaus ei ole oikea lähestymistapa. Kirkasta itsellesi ja asiakkaallesi eri työmuotojen olennaiset erot ja perustele, miksi asiakkaan kannalta ei ole mielekästä tarjota työnohjauksen nimellä kriisikonsultaatiota.
  • Mieti asiakkaasi kanssa keinoja laatia sopimus niin, että työnohjaus ja kriisityöskentely eivät sekoitu, vaikka rahoitus tulisikin työnohjauksen nimellä.
  • Tee tunnetuksi työnohjauksen ideaa ja merkitystä. Voit myös tuoda esiin työnohjauksen kriisejä ennaltaehkäisestä merkityksestä.
  • Tärkeintä on, että osamisesi avulla kriisiytynyt työryhmä saattaa löytää keinot suunnistaa selkeämmille vesille ja säilyttää vielä mahdollisuuden saada myös työnohjaukseta tukea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>